Kuka on hyvä kouluttaja?
Hyvä kouluttaja, mitä se tarkoittaa? Kuka voi olla hyvä
kouluttaja? Mistä hyviä kouluttajia tulee?
Kouluttaja tuo suuren tietämyksen ja taidon kantaja, suuri
vallankantaja, mistä näitä hyviä kouluttajia tulee sitten? Onko kouluttaja hyvä
silloin kuin sen meriittilista on pitkä ja korkealla tasolla kilpailevat
koirakot suosittelee häntä ja vannoo hänen nimeensä vai onko hyvä kouluttaja se
oman treenikentän sivussa seisova ihminen joka kannustaa ja jakaa ajatuksiaan,
kumman sinä valitsisit?
usein kun lähdemme miettimään sitä, että meillä on jokin
tarve ja halu johonkin, ajatus syntyy joskus yön pimeinä tunteina, haluaisin
tuon oman sohvaperunan kanssa lähteä harrastamaan, mutta mitä ja minne? Olen
tv:stä ja koiralehdistä nähnyt kuvia hienoista toko koirista tai
suojelukoirista, mitkä tekevät juuri sen mitä ohjaaja pyytää, ne suorittavat
annetun tehtävän hirveällä tarmolla ja innolla, kieli pitkällä läähättäen. Olen
myös nähnyt videoita agilityradalla viilettävistä koirista, jotka myötäilevät
kuin tanssien ohjaajan jokaista liikettä ja hyppivät niin keveännäköisesti
esteiden yli, täydellisessä harmoniassa. Olen myös nähnyt paljon muitakin
kyyneleet silmiin tuovia videoita ja kuvia eri harrastuslajeissa olevista
koirakoista, mutta sitten katson sitä omaa sohvalla makaavaa karvakasaa, mikä
osaa juuri ja juuri istua ja odottaa ruokakupin äärellä päivästä riippuen. .
Miten ihmeessä nuo koirakot joita käyn ihailemassa
treenikenttien sivulta ovat päässeet siihen missä juuri sillä hetkellä ovat?
Miksen minä ole yhtä hyvä. Harjoittelemalla sinne pääsee, mutta kuinka
harjoittelen? En osaa aloittaa, luen oppismisteoriaa, kirjoissa puhutaan
klassisesta ehdollistumisesta, siellä on operanttia, nappaamista, palkkiota,
palkkionsuuntaa, häiriöitä, kontaktia, häivyttämistä ja ihan hirveästi
erilaisia sanoja. Mitä ne käytännössä tarkoittaa? Koitan seurata koiraani
samalla kun koitan saada sitä oppimaan menemään maahan ja pysymään siellä,
sehän tekee miljoona eri asiaa kerralla! Onko tämä nyt sitä operanttiaoppimista?
Mutta seuraavaksi minulla herää kysymys siitä, että miksi ihmeessä minun pitää
ymmärtää mitä oppimista koira tekee, tuloshan on sama ymmärränkö vai en, eikö
niin?
Totean, että minun on etsittävä itselleni kouluttaja, mutta miten,
kuinka valitsen sen hyvän, enhän minä huonolla kouluttajalla halua käydä ja
sinne rahojani hukata. Etsiessäni paikkakuntani kouluttajia törmään ongelmaan,
en osaa valita, mitä eroa heillä on? Kysyn mielipiteitä toisilta
koiraharrastajilta, toinen kehuu toista ja toinen toista.
Kouluttajia on erilaisia, kuten on koiriakin ja ohjaajia,
jokaiselle löytyy se oma eli ainoastaan kokeilemalla löytää itselleen sen juuri
sopivan, mieli kannattaa pitää avoimena, itse olen todennut, että vanha koira
oppii uusia temppuja, mutta urautunut ihmisen ajatus ei! Jos katsoo putkeen,
näkee asiat vain pieneltä alueelta, ns. mustavalkoisesti, mutta kun katseen
nostaa pois sieltä putkesta, niin maailma avartuu ihan eri väreissä.
Kouluttajat ovat hankkineet oppinsa monista eri paikoista, toiset suosivat eri
ajatuksia kuin toiset. Onneksi pääsääntöisesti nykypäivän uudet kouluttajat
suosivat positiivista vahvistamista, mutta sitäkin voi käyttää väärin jos
ajatus sen takana ei ole puhdas eli kouluttaja ei ole ymmärtänyt todellisuudessa
kaikkea mitä siihen positiiviseen vahvistamiseen sisältyy. Kouluttajan on
täytynyt mennä hyvin syvälle koiran mieleen ja sen rakenteeseen ennen kuin
pystyy ymmärtämään mitä kaikkea siellä tapahtuu ja miten asiat vaikuttavat
toisiinsa, miten oppiminen koiran aivoissa tapahtuu. No miksi kouluttajan pitää
tietää mitä siellä koiran pään sisällä tapahtuu? Jotta kouluttaja pystyisi
tulemaan pois sieltä putkesta ja näkemään asiat laajemmin. Kouluttajan pitäisi
pystyä rakentamaan koulutus siten, että se tukee juuri sen koirakon
kouluttamista, mutta eivätkö kaikki koirat ole samanlaisia? Vastaus on ei,
koiran oppimiseen ja sen käytökseen sekä tapaan toimia ja käsitellä asioita
vaikuttaa monenmoiset seikat. Tästä johtuen kouluttajan tulee ymmärtää
laajemmin asioita, kaikki koirat ei toimi samalla tavalla vaan oppimiseen ja
koiran käytökseen vaikuttavat mm. koiran rotu, elinympäristö, opitut
toimintamallit, oppimishistoria ja pentuaika, myös emon kohdussa vietetty aika
ja geenit.
Samalla tavalla kuin sinä etsit sopivaa kouluttajaa sinulle
ja koirallesi, etsii kouluttaja sopivia keinoja ja malleja kouluttaa teitä,
sellainen kouluttaja, joka sanoo tai käskee tekemään tietyllä tavalla kaikille
ei voi olla hyvä kouluttaja, koska silloin kouluttaja ei ole ottanut huomioon
teidän yksilöllisiä tarpeita vaan soveltaa kaikille samanlaista ajatusta.
Kouluttajan pitää olla tietyllä tavalla luova, jotta pystyy soveltamaan
opittuja teorioita juuri sille koirakolle sopiviksi, harjoittelutehtävät
mietitään jokaiselle koirakolle sopiviksi.
Mutta miten saan koiran mikä tottelee minua ja heiluttaa
häntäänsä? Eikö positiivinen vahvistaminen ja kouluttaminen saa aikaan
pelkästään iloisia koiria? Hyvä kouluttaja ymmärtää koiran elekieltä,
kouluttaja näkee onko koira oikeasti iloinen myös sisäisesti vai heiluttaako se
häntää ns. hyvän tavan mukaisesti. Kouluttajalla on suuri vastuu siitä, että
koiralla on hyvä olla, oikeasti hyvä olla. Koira on rento ja iloinen, se tekee
tehtävät rennosti ja omasta halusta. Miellyttämisen haluisia koiria ei ole,
vaan koira aina tavoittelee jotain hyödykettä itselleen, mikään koira ei halua
miellyttää ohjaajaansa vaan koirat haluavat hyötyä asiasta jotenkin, tämän
vuoksi koira saa palkkaa, eli namipaloja tai leikkiä. Koiraa voidaan myös
kouluttaa niin sanotusti positiivisesti, mutta itse asiassa koiralla on paha
olla, sen sisäinen palo on sammutettu, se tekee koska on pakko tehdä. Usein
taustalla on ns. pieni pelko, koiraa hieman työnnetään tai kiskastaan hihnasta
tai sanotaan käskyt painavalla äänellä. Kaikkiin näihin on jossain yhteydessä
liitetty ikävä tunnetila koiralle, minkä se muistaa varsin hyvin ja tekee asiat
koska pelkää, että kohta tulee se inhottava pieni juttu..Hyvä kouluttaja osaa
kertoa milloin koiraa painostetaan liikaa, kouluttaja osaa keksiä erilaisia
tehtäviä ja muuttaa koulutusta sen mukaan, jottei koiralle tule ns. paha olo.
Koskaan emme voi olla varmoja siitä, että tykkääkö koira oikeasti tehdä sitä
mitä se tekee häntä heiluen, mutta hyvä kouluttaja osaa neuvoa ainakin mistä
koiralle tulee hyvä olo ja vahvistaa sitä oloa.
Entäs sitten ohjaajan hyvä olo? Ketä ei muka jännitä mennä
vieraaseen paikkaan, varsinkin jos mukana on koira, josta ei tiedä mitä se
keksii? Hyvä kouluttaja osaa tehdä ohjaajalle hyvän olon, hyvä olo tulee
kehuista ja kannustuksesta. Virheistä oppii on vanha sanonta ja se pätee kyllä,
mutta jos aina tuijotetaan virheisiin niin oppiiko koskaan? Kehitynkö koskaan
kun aina teen virheitä? Kyllä, jokainen treenikerta tuo uusia kokemuksia,
jokaisella kerralla oppii jotain, oppiminen voi olla ihan pikkiriikkinen asia,
ja kouluttajan tehtävä on tuoda nämä pienet asiat koiran ohjaajalle esille ja
kannustaa jatkamaan. Hyvä kouluttaja osaa neuvoa ja ohjata, kyseessä on
kuitenkin harrastus ja eikö harrastuksen pitäisi tuoda hyvää mieltä? Itse olen
ainakin vahvasti sitä mieltä, että koulutukseen pitäisi tulla hymyssä suin,
mutta sieltä lähdetään vielä iloisempana pois.
Onnea kaikille oman kouluttajan löytämiseen ja muistakaa
ajatella putken ulkopuolelta niin maailma on paljon värikkäämpi!